Nykyisen Mätäojan valuma-alue on 24,4 km2 ja veden laatu olosuhteisiin nähden kohtuullisen hyvä. Merelle saakka ulottuva purolaakso muodostaa tärkeän ekokäytävän eläimille ja kasveille sekä
virkistysalueen ihmisille. Pääosiltaan alue on käsittelemätöntä, joten sen lahopuut tarjoavat elinoloja harvinaisillekin lajeille.

Mätäojalla on tavattu erittäin uhanalainen ikimetsien kuoriainen haapasepikkä, josta edellinen havainto Suomessa on 1920-luvulta. Harvinaisia ja uhanalaisia ovat myös kämmekkäkasvi sääskenvalkku sekä pikkutikka ja pensastasku. Muita pesimälintuja ovat mm. tukkasotka, palokärki, mustapääkerttu sekä satakieli, jonka laulua voi kuulla touko–kesäkuun öinä. Alueella on nähty myös pohjanlepakkoja.

Myyrmäen ja Kaivokselan välisessä purolaaksossa on useita EU:n luontodirektiivin mukaisia Fennoskandian metsäluhtia eli tulvametsiä. Paju-, koivu- ja tervaleppävaltaisissa luhdissa kasvaa sekapuuna mm. harmaaleppää, tuomea, raitaa ja haapaa. Luhtavyöhykkeen ulkopuolella kasvaa järeitä kuusia ja koivuja. Tulvavyöhykkeellä ja avovedessä tavataan mm. keltakurjenmiekkaa, vehkaa, myrkkykeisoa, raatetta ja leveäosmankäämiä. Vantaalla harvinaisia lajeja ovat mm. isohierakka ja leväkkö.

Tavanomaisesta eläimistöstä on havaittu naakkoja, siilejä, kärppiä, kettuja, peuroja ja jopa hirviä. Tuttuja lehtokasveja ovat ovat kevättähtimö, kielo, sinivuokko sekä Vantaan nimikkokasvi metsäorvokki. Ylempänä on jyrkänteiden suojaamana lähes luonnontilaista kangasmetsää. Vanhalle luonnonmetsälle ominainen lahopuun suuri määrä tekee Vaskivuoresta lajistollisesti tavallista talousmetsää huomattavasti rikkaamman. Yhteys Mätäojan varren metsiin ja luhtiin vielä korostaa alueen arvoa.