17 Mätäojan kosteikko

(paivitetty: 09.02.2009 17:48)
Vantaanjoen virtauksen heiketessä kerrostui leveän uoman pohjalle jopa 7 metrin syvyydeltä orgaanista ainesta, jota paljon pienempi Mätäjoki ei ole pystynyt kuluttamaan eikä peittämään vaan ainoastaan pitämään kosteana. Niinpä jokiuoma on soistunut.

Alempana purolaaksossa on useita edustavia metsäluhtia eli tulvametsiä. Mätäojan yläjuoksun reunamilla on rämettyvää metsää ja leveimmässä kohdassa keskellä pieni neva, Mätäojansuo. Suokokonaisuus kuuluu pääkaupunkiseudun soiden parhaimmistoon.

Kasvilajeja mm. karpalo, paatsama sekä kämmeköihin lukeutuva harajuuri. Niihin kuuluvat myös rauhoitettu suovalkku ja uhanalainen sääskenvalkku, jota tavataan Vantaalla ainoastaan täällä ja koko Suomessakin vain muutamilla paikoilla. Sen vuoksi Mätäojansuo onkin rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 2004.

Aivan luonnontilainen suo ei ole: häiriötä aiheuttavat roskaaminen (suolla on nähty jopa sohvia) sekä Djupbäckin notkelmasta kantautuva Kolmostien liikennemelu.
www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;221;224;2119;11913;12177
(Luonnoton pois luonnosta)

Tietolaatikko
Suot
Suomen pinta-alasta jopa kolmannes on ollut suota, pääosa Pohjois-Suomessa. Soista noin puolet on kuivattu
ja reilut 10 prosenttia suojeltu. Soistumisen taustalla on tasainen maaperä ja haihduntaa suurempi sademäärä.
Myös tulviminen tai vesistön umpeenkasvu voi aloittaa soistumisen. Vähähappisessa vedessä suokasvit eivät kuoltuaan hajoa vaan muodostavat turvetta noin millimetrin vuodessa. Soistuminen alkoi heti kun maa nousi merestä: Suomen vanhimpien soiden ikä on lähes 11 000 vuotta.

Linkkejä
www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;221;224;2119;11913;12177
agl.cc.jyu.fi/visu
www.geologia.fi/suomi/maapera/suot.html