Martinlaakson rata
Koko Myyrmäen ja Martinlaakson rakentamisen mitoitus
perustuu vuonna 1968 syntyneeseen ideaan raideyhteyden
vetämisestä Huopalahdesta pohjoiseen. Myyrmäen
aluekeskukselle kaavailtu paikka ratkaisi radan
sijoittumisen pääteiden väliin. Tämä puolestaan määritteli
samalla Malminkartanon, Kannelmäen ja Pohjois-
Haagan suunnittelun lähtökohdat. Näin päästiin vastaamaan
maaltamuuton synnyttämiin Suur-Helsingin hurjiin kasvuennusteisiin. Uuden radan varteen aiottiin
rakentaa 130 000 asukkaan yhtenäinen nauhakaupunki
Kivistöön saakka.
Valtionrautatiet ja Helsingin metrotoimisto kilpailivat
aluksi radan toteutuksesta, mutta lopulta tehtävä lankesi
VR:lle. Näin saatiin myös valtio mukaan radan rahoitukseen
30 prosentin osuudella 110 miljoonan markan kokonaiskustannuksista.
Päätös Suomen ensimmäisestä kaupunkijunaradasta
tehtiin valtioneuvostossa vuonna 1970,
ja rakentaminen alkoi ennätysnopeasti seuraavana vuonna.
Radan pituudesta on siltojen ja tunnelien osuus yli
puolet. Kiskot ulottuivat Myyrmäkeen jo neljän vuoden
kuluttua. Ensimmäisissä suunnitelmissa rata oli sijoitettu
Myyrmäen ja Martinlaakson keskustoissa katuverkon alapuolelle
kannen alle, mutta rata nostettiin lopulta katujen
yläpuolelle.
Kannelmäen ja Pohjois-Haagan asemien sekä Mätäjoen
sillan viivästymisen vuoksi junaliikenne pääsi alkamaan
1.6.1975. Tämä oli suuri muutos, sillä sitä ennen oli Helsinkiin
kuljettu busseilla, aluksi vieläpä Louhelan ja Haagan
kautta kierrellen. Martinlaakson asema avattiin 1978. Samoihin
aikoihin muuttoliike hidastui ja nauhakaupungin
rakentaminen pysähtyi yli 30 vuodeksi. Rataa kuitenkin
jatkettiin Vantaankoskelle 1991. Nyt on päätetty rakentaa
Kehärata uuden Kivistön/Marja-Vantaan aluekeskuksen
kautta lentoasemalle ja edelleen pääradalle saakka.